Sukelluskokeilusta laulamiseen

Kävin siskojeni kanssa kokeilemassa laitesukellusta Veikkolan Sukellus Areenalla. En oikein saanut aikataulujamme sovitettua yhteen Espoon Dyykkareiden laitekokeiluvastaavan kanssa, joten päädyimme tähän Sukellus Areena -vaihtoehtoon. Oli pimeä ja sateinen perjantai-ilta, kun ajoimme Veikkolaan ja päästessämme Sukellus Areenalle menivät sähköt poikki. Vähän ajan kuluttua ne palasivat ja sitten ne pätkäisivät vielä pari kertaa. Lopulta ne onneksi lakkasivat temppuilemasta. Saimme kirjoitettua loppuun terveyskyselylappumme ja sukelluskouluttaja tuli esittelemään meille sukellusvarusteita. Tämän jälkeen menimme hieman hermostuneena laittamaan uimapukujamme ja sitten sukellusvarusteita päälle. Aluksi sukelsimme 1,5 m syvyydessä, testailimme laitteiden toimintaa, totuttelimme sukeltamiseen ja laitoimme painoja kuntoon. Sitten pääsimme sukelluskouluttajan kanssa yksitellen kiertämään allasta muutaman metrin syvyydellä. Altaassa on siis 5 m ja 8 m syvyinen kohta sekä taso tuon syvimmän kohdan yllä, jonka päällä syvyyttä on vain 1,5 m. Saadaksemme luvan sukeltaa kahdeksaan metriin piti meidän veden alla ottaa happiletku pois suusta, laittaa se takaisin ja tyhjätä vedestä ennen sisään hengittämistä sekä päästää maskin alle vettä ja sitten tyhjätä se. Siskoni eivät kuitenkaan halunneet sukeltaa kahdeksaan metriin, joten kävin sukeltelemassa siellä kahdestaan kouluttajan kanssa, kurkin sisään ikkunoista ja heittelin raketteja.

Sukellus Areena (ei valitettavasti oma kuva)

Laitesukeltaminen oli hauskaa, mutta jaksaisinko harrastusmielessä käydä viikoittain ihan vaan allassukeltamassa? Tai olisiko minulla aikaa säännöllisille sukellusreissuille? Tai varaa lähteä ulkomaille sukeltamaan? Pitäisi varmaan vielä selvitellä asiaa ja käydä tutustumassa Epoon Dyykkarien toimintaan, vaikka en varsinaista sukelluskokeilua tekisikään. Yksi syy siihen, miksi halusin tämän sukelluskokeilun ns. pian pois alta on se, että olemme miettineet lapsen hankintaa ja sukelluskokeilua ei voi tehdä raskaana ollessa. Tosin se on myös yksi syy siihen, miksi laitesukeltaminen harrastuksena tällä hetkellä mietityttää. Turha varmaan käydä sukelluskoulutusta tai hankkia laiteita, jos ei pääse sitten pitkään aikaan sukeltamaan.

Olen tullut suorittaneeksi myös muita bucket list -tavoitteitani. Kävin mm. siskojeni kanssa luovuttamassa verta ja samalla selvitin muita auttamismahdollisuuksiani. Valitettavasti ne ovat verenluovutuksen muodossa aika vähäiset, sillä Suomessa ei enää kerätä veriplasmaa ja verihiutaleiden valmistukseen veriryhmäni ei kelpaa. Muutenkin veriryhmäni (AB+) ei ole kovin haluttua. Muutama muukin tapa kuitenkin löytyy. Yritin äsken liittyä kantasolurekisteriin, mutta netin liittymislomake ei toiminut. Täytyy koittaa myöhemmin uudestaan. Munasolujen luovutus minua hieman epäilyttää. Ehkä suhtaudun asiaan liian tunteellisesti. En vain pääse eroon ajatuksesta, että joku toinen sitten kasvattaisi "minun lapseni" ja kohtelisi häntä mahdollisesti huonosti.

Lisäksi sain hieman yllättävällä tavalla toteutettua bucket list -tavoitteeni nro 14. Tulin erällä laulukurssilla äänittäneeksi lauluani. Tätä en vielä laskenut tavoitteeni saavuttamiseksi, sillä mielessäni oli jokin muu kuin tämmöinen nurkassa lojuvalla pikkumikillä satunnaisen harjoittelukerran nauhoittaminen. Tulin kuitenkin antaneeksi tuon nauhoitteen kaverilleni kuunneltavaksi, kun hän oli jo jonkin aikaa tahtonut lauluani kuunneltavaksi. Tämä johti siihen, että tapasimme edellisenä lauantaina hänen bändinsä käytössä olevalla treenikämpällä ja lauloimme/soitimme pari biisiä (ja nauhoitimme ne). Sovimme tapaavamme taas ensi lauantaina ja sitten taas joskus joululomien jälkeen. Sain siis enemmän kuin edes tavoittelin. Minulla on nyt bändi, jos kahden hengen kokoonpanoa voi sellaiseksi kutsua. :)