Blogini on ollut hieman "tauolla" ensimmäisen postaukseni jälkeen, joten ajattelin aloittaa alusta. Jonkinlainen lähestyvän kolmenkympin kriisi on hieman vaivannut, ja sisustamisesta ja muista arkipäiväisistä asioista kirjoittaminen ei ole innostanut. Menin noin puoli vuotta sitten naimisiin pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa ja hankimme ensimmäisen omistusasuntomme, jonne muutamme sen valmistuttua joskus ensi vuoden puolella. Ajankohtaiseksi alkaisi tulla myös lasten hankinta. Kaikki on niin uriinsa asettunutta. Haaveitteni mukaista, mutta niin pelottavan loppuelämän määrittelevää. Työelämässäkään tuskin on tapahtumassa mitään suuria muutoksia, sillä olen ollut jo monta vuotta samassa hyvässä ja koulutustani vastaavassa työssä. Tiedän tämän ahdistukseni olevan niin turhanpäiväistä. First world problems. Toisaalta olen sitä mieltä, että omia naurettaviakaan ongelmiaan ei pitäisi ignoorata, sillä turhanpäiväinen paha olo vois kasvaa isoksi katkeruudeksi, jos sille ei tee mitään.
Olen levoton ja impulsiivinen luonne, mutta yksinäisen ja turvattoman lapsuuden vuoksi ehkä hieman varovaisempi ja läheisyydenkipeämpi kuin muuten olisin. Puolisoni on kiltti, tasapainoinen ja turvallinen. Yhteiselämämme on vaatinut jonkin verran kompromisseja minun halutessa enemmän seikkailuja ja mieheni halutessa tasaista ja järkevää elämää. Toisaalta arvostan puolisoni tuomaa turvaa ja tasapainoisuutta elämääni. Eikä kriisini ole varsinaisesti parisuhdekriisi, sillä mieheni kaltaiset kiltit ja turvalliset nallekarhut ovat juuri niitä joista viehätyn... :)
Vaikka en ole täysin päässyt suureen ja lopulliseen tasapainoon maailman kanssa, ajattelin hoitaa kriisiäni keskittymällä niihin asioihin, joista pidän. Eräs näistä asioista on uusi kotimme, sen sisustaminen ja huonekalujen tuunaaminen uutta kotiamme varten. Toki tuo omistamamme koti on myös yksi ahdistukseni aiheuttajista, sillä kuten Fight Club:ssa sanottiin:
 |
| Fight Club: The things you own end up owning you |
Toisaalta jossain sitä täytyy ihmisen asua. Ja täysi downshiftaaminen ei ole mieleeni, sillä jos ihminen ei ole omavarainen, täytyy hänen mielestäni olla kykyjensä mukaan osallisena tässä yhteisessä oravanpyörässämme. Täyttä vapautta ei mielestäni ihmisellä ole, sillä vastuu tulee aina vapauden kanssa.
No kuitenkin, ajattelin palata blogini pariin tai siis lähinnä aloittaa nyt kunnolla sen kirjoittamisen, sillä satunnaisen ahdistuksen keskellä päässäni pyörivät tulevan kotimme sisutusideat ja tämä blogi olisi hyvä paikka jonne kirjata näitä mielessä pyöriviä ideoita. Lisäksi häitämme suunnitellessamme ja niistä blogatessani koin, että blogimaailmasta myös saa paljon uusia ideoita, joita ei pelkästään oman päänsä sisällä asioita pyöritellessä keksisi.
P.S. Katsokaa Fight Club, jos ette ole sitä vielä nähneet!
 |
| Fight Club: We buy things we don't need... |
